Antaako sananvapaus meille oikeuden arvostella ja loukata toisia?

Saturday 31 October, 17:30—18:45, Balderin Sali

Tämä keskustelu on osa Battle of Ideas Helsinki 2026 -tapahtumaa.

Suomi saa muiden Pohjoismaiden tavoin laajaa kiitosta sananvapauden toteutumisesta. Perustuslain turvaama sananvapaus auttoi Suomea saavuttamaan täydet sata pistettä Freedom Housen tuoreimmassa vertailussa. Järjestö kiitti Suomea ”sanan-, uskonnon- ja yhdistymisvapauden kunnioittamisesta”. Suomi onkin pitkään hyötynyt yhdestä maailman ensimmäisistä sensuurin kieltävistä laeista, joka säädettiin Ruotsin vallan aikana vuonna 1776. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2026 lehdistönvapausindeksissä Suomi sijoittui kuudenneksi 180 maan joukosta.

Viimeaikaiset tapahtumat asettavat asian kuitenkin uuteen valoon ja ovat jopa hälyttäviä.

Yksi kiistakysymys koskee sitä, miten voimme turvata sanan- ja uskonnonvapauden samalla, kun suojelemme ihmisiä vihapuheelta ja vähemmistöjä syrjinnältä.

Kansanedustaja Päivi Räsäsen syyttäminen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hänen perinteisten, Raamattuun pohjautuvien avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevien näkemystensä vuoksi on herättänyt kiivasta keskustelua siitä, miten tuomioistuimet määrittelevät sellaiset tulkinnanvaraiset käsitteet kuin ”solvaaminen” ja ”panettelu”.  Kriitikoiden mukaan epämääräiset lait asettavat tuomioistumille liian matalan kynnyksen pitää jotain vihapuheena ja tämä saa ihmiset varomaan uskonnolliseen ja poliittiseen keskusteluun osallistumista. Rajoitusten puolustajat taas katsovat, että lakeja tarvitaan suojaamaan haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä.

Räsäsen puolustus on huolissaan siitä, että Suomessa annettu ratkaisu vaikuttaa tuomioistuinten päätöksiin kaikkialla Euroopassa. Yhdysvaltain varapresidentti J. D. Vance puki monien huolet sanoiksi jo viime vuonna Münchenin turvallisuuskonferenssissa todetessaan, että ”kaikkialla Euroopassa sananvapaus… on heikkenemässä”. Monet liberaalit ovat samaa mieltä. The Economist totesi, että ”Euroopalla todella on sananvapausongelma” ja että ”kun valtioilla on liikaa valtaa rajoittaa puhetta, ne käyttävät sitä ennemmin tai myöhemmin”. Kuinka huolissamme meidän pitäisi olla tuomioistuinten ja oikeuslaitoksen kasvavasta vallasta sekä ihmisoikeuksien nimissä ajettavista tavoitteista, jotka näyttävät pikemminkin kaventavan kuin tukevan sananvapautta? Vai onko kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta muutoksesta, jonka myötä yhteiskunnat ovat vieraantuneet suvaitsevaisuuden periaatteista suhtautuen niihin jopa vihamielisesti ja ollen liiankin valmiita vaientamaan vastapuolen?

Monet myös pelkäävät, että Euroopan unionin digipalveluasetuksen ( DSA:n) nojalla rajoitetaan verkossa käytävää julkista keskustelua vetoamalla misinformaation ja poliittisten ääriliikkeiden herättämiin pelkoihin. Kriitikoiden mukaan poliittisten ajatusten leviämisen estäminen uhkaa juuri niitä vapauksia, joiden ansiosta Euroopan maista tuli kukoistavia demokratioita. Suomen perustuslaki kieltää ennakkosensuurin ja julkaisujen levittämisen ennalta estämisen, mutta Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ehdottaman ”Euroopan demokratiakilven” on määrä havaita, seurata ja poistaa harhaanjohtavaa verkkosisältöä. Tämä merkitsisi siirtymistä virheellisten väitteiden jälkikäteisestä kumoamisesta niin sanottuun ennakoivaan torjuntaan.

Onko meillä syytä pelätä valtioiden pyrkivän hallitsemaan sitä, miten asioista kerrotaan ja miten ne ymmärretään? Kriitikot kutsuvat tätä ”narratiivien hallinnaksi”. Oikeuttavatko uusi teknologia, ulkomailta levitettävä väärä tieto ja sosiaalisen median kärjistämä vastakkainasettelu uusiin rajoituksiin, etenkin kun nuorten ja haavoittuvassa asemassa olevien ajatellaan olevan erityisen alttiita haitoille ja mielenterveysongelmille?

Missä määrin suomalaiset ja eurooppalaiset yhä uskovat periaatteeseen, jonka mukaan huonot ajatukset voitetaan parhaiten paremmilla ajatuksilla, ei kielloilla? Voiko kansalaisyhteiskunta järjestäytyä vastustamaan keskustelun vaientamista viranomaispäätöksin? Ottaako Euroopan digitaalinen sensuurikoneisto nyt amerikkalaisten teknologiajättien paikan totuuden määrittelijänä? Miten sananvapautta arvostavat voivat varmistaa, että Eurooppa löytää uudelleen suvaitsevaisuuden ja sananvapauden arvot?